Ja onhan se: Space Police omaa sellaisia biisejä, jotka jopa muistaa kuuntelun jälkeen! Siinä on huumoria, joka ei tunnu niin väkinäiseltä kuin aiemmin! Siinä on hyviä biisejä, joita ei takuulla ollut Age of Jokerilla! Okei, ei se erinomainen kiekko ole, mutta meripeninkulmia Age of Jokerin edellä. Oikeastaan levyn kuusi ensimmäistä biisiä ovat juuri sitä, mitä Edguylta sopii 2010-luvulla toivoa: suoraviivaista rokkaavaa melometallia sekä saksalaista huumoria a'la Rock Me Amadeus -koverointi. Ne loput biisit... no, ne ovat siellä. The Eternal Wayfarer ei ole huono, mutta se on ylimittainen; kolme muuta ovat huonoa Sammettia. Sammet on alkanut toistaa itseään pahasti viimeisen n. kymmenen vuoden aikana ja tämä näkyy molemmissa bändeissä, mutta hän on siitä huolimatta laadukas säveltäjä, joka kykenee erinomaisiin suorituksiin - valitettavasti Edguyn kannalta, nämä parhaat hetket ovat osuneet järjestäen Avantasian levyille. Edguy tuntuu olevan monesti se jämäkori, jonka täytteeksi hän heittää kaikki filleribiisinsä, joilla ei ole toivoa Avantasian levyille (ja tämä ei tarkoita etteikö Avantasian järjestäen liian pitkät levyt olisi jo valmiiksi täynnä filleriä).
Edguy teki 2000-luvulla joitakin todella laadukkaita levyjä - vuoden 2004 Hellfire Club kuuluu tätä nykyään yksiin power metal -suosikkeihini - mutta vaikka Space Police on parannus, se on silti vain hitusen keskinkertaisen yläpuolella. Kyllä, sen kuuntelee eikä kertaakaan tarvitse miettiä, mitkä kaikki asiat ovat elämässä menneet pieleen, että on päätynyt tähän tilanteeseen kuuntelemaan näin paskaa kiekkoa, mutta se ei silti ole kuin ihan hyvä levy. Sammet pystyisi parempaankin, jos vaan oikein panostaisi ja antaisi muillekin bändiläisille vastuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti