torstai 3. maaliskuuta 2016

Manowar - Gods of War (2007)

Olen haukkunut monesti ja antaumuksellisesti Manowaria. Mielestäni aiheesta: yhtye ei ole pitkään aikaan tehnyt hyvää musiikkia ja oli parhaimmillaankin nolo ja naiivi; Joey DeMaion hubris on myös sillä tasolla, että eihän miekkosta voi ottaa tosissaan ilman täydellistä pokerinaamaa tai keskivaikeaa mielenterveyshäiriötä. Monille Gods of War kuvastaa juuri tuota hubrista, DeMaion lopullista irtautumista tästä maailmasta: levy, jossa on kourallinen hyviä, perusmetalliralleja, sellaisia manowartykittelyjä, joiden välit on pitänyt syystä tuntemattomasta täyttää pitkillä puheilla ja orkesteripaisutteluilla. Eli, suomeksi, täysin turhalla paskalla. Kolmetoista biisiä ja 73 minuuttia, joista yhteensä reilusti alle puolituntia kuluu varsinaisen metallin kanssa.

Tässäpä teille twistiä kerrakseen: vaikka levyllä on järkyttävän suuria ongelmia rytmityksen, rakenteensa ja etenkin sanoitusten kanssa, se on kiinnostavin Manowarin levy sitten vuoden 1992. Ainakin DeMaio yritti jotain uutta, kokeili kynsiään hollywood-metallin parissa ja pääsi kerrankin urallaan tekemään levyn, jolla on jotakin taiteellista ambitiota. Koska milloin viimeksi Manowar on oikeasti tehnyt levyjä taiteellisista tarpeista? Ehkä joskus 1980-luvulla, sillä etenkin vuoden 1992 jälkeen kaikki kiekot ovat olleet täytettä tulevia kiertueita varten, joku syy lähteä tien päälle rahastamaan. Mutta Gods of War on, eittämättä, tehty vain Manowaria (eli DeMaioa) itseään varten. Monille levy kuulostaa DeMaion hubriksen multihuipennukselta, mutta se on hyvä, koska ainakaan se ei ole epätoivinen fanipalvelus, vaan taiteileijan taideteos.

Lisäksi, tässäpä twistiä twistin perään, mielestäni Gods of War, kun se melkein kymmenen minuutin introilun jälkeen lähtee liikkeelle, on musiikillisesti parasta Manowaria sitten... no, helvetti, koskaan. Isolta osaltaan efekti tulee siitä, että levy on samaan aikaan niin kovin tuttu, mutta silti vieras: otetaan esimerkiksi levyn ensimmäinen varsinainen biisi, King of Kings, joka on aluksi ja lopuksi tuttua tuplabasari-Manowaria, mutta pysähtyy puolivälissään täysin pitkähköön monologiin; koko biisi katkeaa täysin, ja vaikka monien mielestä puhe on irrallinen ja tarpeeton, se on jotakin täysin muuta kuin mitä ikinä bändi yrittikään Warriors of the Worldillä. Kun Gods of War rymistelee metallia, se tekee sen paremmin kuin Manowar pitkään aikaan; kun Gods of War paisuttelee ja tunnelmoi, se tekee sen laskelmoidummin (ja paremmin) kuin Manowar koskaan. Juuri tästä syystä Gods of War on mielestäni yhtyeen paras levy: se on levy, jota bändin ei pitänyt koskaan tehdä, sillä siinä on aitoa taiteellista ambitiota ja näkemystä. Lisäksi, levyltä löytyy yhtyeen kenties hienoin yksittäinen kappale, suorastaan majesteettinen Gods of War.

Ymmärrän toki, että Gods of War ei ole kaikille. Jos haluaa vain helposti lähestyttävää (ja, tahtoisin lisätä, kertakäyttöistä, mutta jääköön kirjoittamatta) voimametallia, Kings of Metal on takuulla mieleisempi. Minulle Gods of War oli toisaalta melkein vuosikymmen sitten se levy, joka teki Manowarista minulle tärkeän bändin, teinivuosien soundtrackin kertosäkeen; nyt, se kuulostaa verevältä muistutukselta, että kaiken paskan ja absoluuttisen typeryyden lisäksi DeMaio on oikeasti joskus tehnyt jotain muistamisen arvoista musiikkia. Vuoden 2007 jälkeen bändi ei moista harhatietä taiteellisiin vaatimuksiin ole tehnyt, sillä se on julkaissut yhden susipaskan studiolevyn sekä kaksi sitäkin paskempaa uudelleenäänityskiekkoa (eli he äänittivät kaksi levyään kokonaan uudelleen - samat biisit, paskemmin soitettuna, ilman näyttämisenhalua tai vimmaa, mikä voisi mennä vikaan?). Onneksi he kuitenkin tekivät Gods of Warin - siitä olen Manowarille kiitollinen.

P.S. Miksi lyriikkavihko piti painaa "riimuaakkosilla"? Vain DeMaio voi saada moisen ajatuksen: "hei, mitä jos pistetään levyn mukana lukukelvoton vihkonen, ja patistetaan lyriikkojen perään halajavat kuulijat käymään meidän nettisivuilla lukemassa oikeilla vitun kirjaimilla kirjoitettuna koko vihko?" Klikkihuorausta vm. 2007 - todella, DeMaio on edelläkävijä. [turhautunut tuhahdus]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti