Lisäksi lyhyt muka-hauska tarina levyyn liittyen: en näet omista enää kiekon fyysistä kopiota, koska se varastettiin minulta. Ei, kukaan ei tullut kotiini, etsinyt levyhyllystäni juuri kyseistä lättyä (kukapa sen nyt niin kovin haluaisi?), vaan autoni varastettiin alkuvuonna 2010 Hyvinkäällä. Muutamaa viikkoa myöhemmin samainen kaara löytyi parinsadan metrin päästä paikasta, johon olin sen parkkeerannut; rosmojen mukaan oli lähtenyt sisätilalämmitin, stereot, Odin sekä (tätä viimeistä en jaksa käsittää) kaksi itsepolttamaani kokoelmalevyä täynnä sekalaisia metalliveisuja. Sen jälkeen tarkoitukseni on ollut ostaa levy takaisin, jotta voisin osoittaa sitä hyllyssäni omahyväinen hymy kasvoillani - ikään kuin olisin päihittänyt katalat roistot - mutta pirulaista levyä ei löydy mistään siedettävään hintaan, joten hankkiminen on jäänyt. Nyt, tosiaan, Imperiumin kautta minulle siunautui mahdollisuus poimia Odinin remasteroitu versio. Hähää, siis, te nyky-yhteiskunnan hylkiöt, jotka päätitte anastaa -90-luvun alun Nissan Primeran ja parkkeerata sen laittomaan ruutuun tien varteen, ja koitte tarpeen anastaa mukaanne kaksi täysin arvotonta cd-r:ää täynnä Manowarin, Behemothin ja tiesminkä bändien jämäkappaleita. Näytän pitkää nenää teille näyttöpäätteeni takaa, ettäs tiedätte!
P.S. Kyllä, minä yritän epätoivoisesti olla hauska. Epäonnistun siinä usein, tiedän.
P.P.S. Kolmassadas teksti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti