Lordi - The Monsterican Dream (2004)

Lordin jättimenestynyt Get Heavy on yllättävän hyvä. Jos yhtye ei olisi imagonsa vanki, luulisin, että sitä arvostettaisiin enemmän. Okei, eihän se mikään maailmanluokan teos ole, mutta riittävän hyvä, vahvaa ylempää keskikastia. Jatko-osa The Monsterican Dream ei ole yhtä hyvä, vaikka sisältääkin yksittäisiä sävellyksiä, jotka olisivat kelvanneet esikoiselle aivan mainiosti. Olen edelleen sitä mieltä, että Blood-Red Sandman on kaikilla mahdollisilla mittareilla hyvä biisi, ja samalla levyn paras, mutta myös muita löytyy.

Suurin miinus on, että levy tuntuu kiirehdityltä. Kappalemateriaali on piirun tai kaksi heikompaa kuin aiemmin, ja joukkoon on eksynyt filleriä; kokonaisuus ei kestä (muutoin napakkaa) kestoaan. Siinä missä Get Heavy tuntui loppuun hiotulta ja ajattellulta paketilta, The Monsterican Dream vaikuttaa rakentuneen parin erinomaisen biisin ympärille. Bring It On, Blood-Red Sandman ja My Heaven Is Your Hell ovat kolme ensimmäistä ja kolme parasta kappaletta - kaikki mikä seuraa väljyy jossakin kelvollisen ja välttävän välillä. Etenkin Fire in the Hole sekä päätösraita Kalmageddon saavat allekirjoittaneen vilkuilemaan kelloa ja hipelöimään skip-nappulaa.

Jos laiskempi sävellystyö sivuutetaan, Lordi kuulostaa Lordilta. Jotkut ovat väittäneet, että The Monsterican Dream olisi raskaampi levy kuin Get Heavy, mutta jos näin on, kyseessä on korkeintaan kosmeettinen ero: yhtyeen tunnistaa välittömästi samaksi, niin hyvässä kuin pahassa. Lisäksi Mr. Lordi on jakanut sävellysvastuuta muille jäsenille, mutta tästä yhtyeen demokratisoinnista syntyi levyn pahimpia fillereitä. Näiden ongelmien lisäksi on olemassa Mr. Lordi, jonka tulkinta on aina ollut enemmän tai vähemmän puuttellinen - hänen äänensä on todella kireä. Toisiin kappaleisiin se sopii, mutta ei kaikkiin - pääsääntönä heitettäköön, että mitä melodisempi ralli, sitä huonommin Mr. Lordi siihen sijoittuu.

The Monsterican Dream -sessiot olivat vaikeat ja paineet kovat, mikä kuuluu levystä. Se on tehty sopimaan markkinarakoon, mutta siitä puuttuu pääosin näyttämisenhalu ja intohimo. Kaikesta kuulee, että paineet ovat olleet liian kovat, ja ulkopuolisten tuottajien vaikutusyritykset ynnä muu tarpeeton kostautuivat lopputulokseen. Levy oli myynnillinen floppi, vaikka (jos ja kun reiluja ollaan) kappalemateriaali ei ole niin toivotonta; kyseessä on varsin tyypillinen "vaikea kakkoslevy" -ilmiö, mistä varmaankin kaikki suursuosioon yltäneet yhtyeet kärsivät jossakin määrin. Siinä missä toisille paineet menestyksen jatkamisesta saavat potkimaan persiille kovemmin, etsimään uusia uria ja ulottuvuuksia, Lordi kompuroi, kahdesti. Se on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa, koska kaikista vaikeuksista huolimatta The Monsterican Dream on kelvollinen levy.