maanantai 28. huhtikuuta 2014

Death - Human (1991)

Humanista alkanut kehityskaari on yksi kaupallisesti onnistuneimpia ei-kaupallisia muuveja, mitä mikään raskaan metallin (=thrashia raskaamman) yhtye on onnistunut tekemään. Se, että alunperin varsin suoraviivaista ja sahausriffeihin perustuvaa death metalia soittanut yhtye siirtyi systemaattisesti erittäin monimutkaisiin ja -polvisiin sävellyksiin ja hylkäsi siinä samalla (aiemmin, mutta samoihin aikoihin) goreen perustuvat lyriikat, on Deathin kultakauden aloituspiste. Humanista alkoi yhtyeen erinomaisten levyjen kausi, joka ei katkennut ennen yhtyeen lakkauttamista - näin spoilerina, jos jollekin yhtyeen materiaali ei ole tuttua.

Kuten sanottua, Humanin kappaleet ovat erittäin progeja - tahtilajit vaihtelevat, rytmeistä ei ota tolkkua, melodiat hämmentävät ja kaiken kruunaa häkellyttävä soitintaituruus sellaiselta kokoonpanolta, että oksat helvettihin - mutta ne eivät ole liian progeja, liian käsittämättömiä "suurille massoille" (varsin suhteellinen käsite, kun puhutaan death metalista), vaan kappaleissa on aina joku juju, joku jippo, mikä pitää kuulijan otteessaan. Otetaan musavideobiisiksikin valikoitunut Lack of Comprehension, joka ei seuraa mitään tyypillistä ABABCBB-kaavaa tai riffittelykään ei ole sieltä kaavamaisimmasta päästä, mutta silti musiikkivideota pyöritettiin MTVllä - joku voisi pitää sitä hittinä.

Tämä juuri on Deathin hienous: oivaltaa ja kiemurrella karkottamatta aiempia kuulijoitaan. Toki voidaan väitellä kuinka onnistuneita jotkin myöhemmistä levyistä ovat, mutta päätrendi on eittämättä se, että hyvin tehty outo musa (a'la Cosmic Sea) myy ja toimii.

Ei Human täydellinen ole: se vaatii kuulijalta enemmän kuin lopulta antaakaan. Tämä ei tarkoita sitä, että en pitäisi levystä - koska mielestäni se on mestariteos - vaan pikemminkin sitä, että kun levyn kanssa on kamppaillut kymmenkunta kuuntelukertaa, odottaa, että sieltä aukeaa jokin suuri Pandoran lipas täynnä tislattua neroutta, mutta kyseessä onkin vain koristeellinen arkku täynnä erinomaista musiikkia. Levy todellakin vaatii aikansa, se vaatii totuttautumista ja ymmärrystä, kärsivällisyyttä - vaikka se ensikuulemalta vaikuttaisi kuinka suoraviivaiselta, tiukasti takovalta levyltä täynnä erinomaisia riffejä ja komeaa örinää, sen todellinen merkitys aukenee myöhemmin, jokaiselle erikseen. Human on mielestäni mahdollista kuunnella "vain" tiukkaa pauhaavana kokoelmana kappaleita, mutta silloin levy ei ole mestariteos, vaan hyvä levy. Jos tässä on mitään järkeä.

Human on erinomainen levy ja kuuluu jokaisen metallisydämen kokoelmaan ja yleistuntemukseen, ei epäilystäkään. Se ei kuitenkaan ole yhtyeen paras levy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti