Sitten niihin hyviin biiseihin. Welcome to Dying saattaa olla yksi varhaisaikojen (ennen Imaginations from the Other Sidea) parhaita kappaleita; tittelistä kilpailee myös huikea The Last Candle, joka päättyy suoraan Queen-viittaukseen ja -fanitukseen. Lord of the Rings aloittaa Blind Guardianin tavaramerkiksi muodostuneen "pakollisen keskiaikasävytteisen balladin" -tradition ja on kelvollinen tuotos, vaikka onkin kaukana parhaista samantyylisistä sävellyksistä, joita yhtye on tehnyt.
(Pahoittelen tätä jatkuvaa viittaamista tuleviin levyihin, mitä ei saisi tehdä, mutta Blind Guardian on minulle niin tärkeä bändi, että en voi olla reflektoimatta yhtyeen koko tuotantoa aina, kun käsittelyssä on minulle hieman etäisemmäksi jäänyt levy.)
Hansi Kürsch laulaa (huomattavasti?) paremmin kuin Follow the Blindilla. En sano, että hän lauloi edellisellä levyllä huonosti - pois se minusta! - mutta aiemmin hänen äänensä oli raaempi, kehittymättömämpi, mutta Tales from the Twilight Worldilla hänen ääneensä on tullut kokemusta ja tekniikkaa enemmän. Se, mistä Hansi ansaitsee hatunnoston, on, että hän ei mene helpointa ja suorinta tietä laulutulkinnoissaan - vaikka hän ei aivan korkeimpia nuotteja tavoittele, hän ei myöskään pysy pelkällä puolen oktaavin mukavuusaluellaan, vaan laskeutuu lähes örinää muistuttavaan ääntelyyn aina ajoittain (esim. kuuntele Lost in the Twilight Hallin säkeistöt ennen Kai Hansenin kanssa kilpailua ja huomaa kuinka Hansi liikkuu ylös-alas tehostaakseen lyriikoita - sekä tietenkin saman kappaleen kertosäkeen lopetus on täynnä raspia).
Lyriikat ovat tasolla ok - eivät häikäise, mutta eivät ärsytäkään. Toisaalta Blind Guardian on aina (ainakin jollakin tasolla) onnistunut siinä, missä monet vastaavanlaiset yhtyeet ovat epäonnistuneet: jos kappaleen lyriikoiden lähtökohdaksi on otettu esim. elokuva E.T. kappaleen sanoitukset eivät vain suoraan kerro em. elokuvasta, vaan ne ovat edes hieman kryptisempiä ja samalla universaalimpia - toisaalta kuitenkin niin, että lyriikoiden alkuperäinen merkitys aukenee niille, jotka tuntevat lähdemateriaalin. Tätä voi olla vaikea ymmärtää (ja selittää, myös), mutta jos verrataan Blind Guardian lähestymistapaa Iced Earthin vastaavaan: jos Iced Earthille tehdään kappale, jonka sanoitusten lähtökohdaksi otetaan Frankenstein, kappaleen nimeksi tulee Frankenstein, tai jos aiheena on Cthulhu-mythos, kappale saa nimeksi Cthulhu; vastaavasti Blind Guardianin E.T.-kappale on nimeltään Goodbye My Friend.
Tales from the Twilight World on hyvä levy - se on selvästi parempi kuin Follow the Blind, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin yhtyeen myöhemmät tuotokset. Se on yhtyeen viimeinen enemmän tai vähemmän puhtaasti speed metal -lähtöinen tuotos, kun fokus siirtyi yli kymmenen vuoden ajan (aina vuoteen 2002 asti) askel askeleelta power metalin kautta progeen power metaliin, kunnes jo koko power oltiin pudottamassa pois. Jos pitää Blind Guardianista ja haluaa tutustua yhtyeen juuriin, Tales from the Twilight World tarjoaa oivan lähtökohdan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti