maanantai 17. helmikuuta 2014

Death - Scream Bloody Gore (1987)

Varsin osuvaa, että Deathin esikoinen tulee blogissani ainoan omistamani Bathoryn jälkeen, koska samat huomiot pätevät Deathiin kuin Bathoryyn: Death ei ollut ensimmäinen yhtye, joka omasi örinää, ei ensimmäinen kokeilemaan nopeiden sahausriffien kanssa, eikä ensimmäinen groteskeihin yksityiskohtiin lyriikoissaan keskittyvä yhtye, mutta se oli ensimmäinen, joka muovasi niistä sikiön, josta nykyinen death metal on genrenä syntynyt. Huh mikä virke, pahoitteluni! Kuten Bathory, Death yhdisti aiemmin mm. Slayerin, Kreatorin, Venomin ja Bathoryn kokeilemia elementtejä omanlaisekseen kombinaatioksi, jota on sittemmin alettu kutsua death metalliksi, osittain yhtyeen kunniaksi, osittain Possessedin kappaleen (joka tuli ensin, mutta ei nyt viitsittäisi nipottaa, aina) kunniaksi.

Scream Bloody Gore on rujo levy, sitä ei käy kieltäminen tai kiertäminen. Jokainen kappale potkii perseelle kuin raivotautinen koni, mutta levy ja kappaleet ovat muutakin kuin pelkkää aggression purkua: kyseessä on monipuolinen ja säväyttävä kokonaisuus. Kappaleet eivät ole pelkästään nopeita riffejä ja komppeja nopeuden takia (mikä oli vaikutelmani Slayerin Reign in Bloodin kanssa), vaan joukossa on hitaampia kohtia ja suoranaisia melodiantynkiä täydentämässä kokonaisuutta, luomassa kontrastia. Esimerkiksi legendaarinen Zombie Ritual sisältää suorastaan vihellettävissä olevan päämelodian, mutta räjähtää tavaramerkkimäiseen mäiskeeseen seuraavassa tuokiossa.

Scream Bloody Gore pitää sisällään lähes kaiken, mitä death metal on. Tämä ei, tietenkään, ole sattumaa, koska jokainen - kyllä, jokainen - death metal bändi on jossakin välissä kuunnellut Deathia ja aivan takuulla milloin mikäkin ratkaisu on jäänyt kaikumaan kallokoppaan; muistan itsekin miettineeni aikoinani, että miksi tätä-ja-tätä elementtiä ei ole viety tähän-ja-tähän suuntaan? En yllättyisi tippakaan josko Glen Benton olisi saanut alunperin idean kokeilla korkean rääkynän ja matalan örinä yhdistämistä nimenomaan Deathia kuunnellessaan. Kyseessä on aarreaitta, oikeastaan Pandoran lipas.

Levy ei ole missään nimessä kaikille: se on vain äärimetalliin perehtyneille tai siitä kiinnostuneille suunnattu tuotos. On mahdotonta kuvitella keskiverto iskelmää kuunteleva kotiäiti innostumassa Mutilationista tai Infernal Deathista. Minä itse aikoinani (2006) tutustuin nimenomaan Scream Bloody Goren kautta "oikeaan" death metalliin - oikea tarkoittaa tässä ei In Flamesia, Opethia tai Children of Bodomia, vaan rehellistä death metallia, ei hybridejä. Tiesin tarttua juurikin tähän levyyn aikoinaan Infernossa olleen artikkelin, jossa käsiteltiin noin kymmenen death metallin merkkipaalua, pohjalta - saman lähteen kautta löysin Nilen.

Lyriikka on kuin Kreatoria, mutta vielä pari askelta rankempaa. Tämä, viimeistään, karkottaa jokaisen herkkähipiäisen ja -vatsaisen lukijoiden joukosta, mutta tässä muutama maistiainen herkullista (haha) death metal -lyriikkaa:

Ceremony now complete
Chosen one is now deceased
Fucking, raping zombie whores
Killing, feasting no remorse

 -Zombie Ritual

Massacred, hacked to death, my revenge
Slicing deep, into your flesh, the pain intense
Dreams of hate, misery, fill my mind
Puke in your face in disgust, it's time to die

-Mutilation

Sekä henkilökohtainen suosikkini:

Watch you bleed to death
Gasping for last breath
Choking on your blood
I shit onto your guts

-Sacrificial

Kyllä kelpaa, vai mitä!

Scream Bloody Gore on erinomainen levy, koska se sisältää niin paljon. Jokainen kuuntelukerta tuntuu paljastavan jotakin uutta sinänsä yksinkertaisista sävellyksistä - joku yksi huomio jostakin, jota ei vain ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Riffejä on kopioitu lukemattomia kertoja, mutta olen silti valmis sanomaan, että jos levy julkaistaisiin tänä päivänä, se olisi silti yhtä hyvä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti